Työnhakijan ylivertainen arvolupaus
On taas se aika vuodesta. Itselleni tämä on ensimmäinen tammikuu viiteen vuoteen ilman musertavaa kesätyöstressiä, ja uskon oppineeni viime vuosina yhtä sun toista, joka ei toivottavasti arkistoidu kategoriaan “taas yksi työnhakuviisastelujuttu”. Koettakaa jaksaa, lupaan tarjota loppuun asti kestäneille jotain makeaa. Opiskeluista on mieleen jäänyt muutama teoria ylitse muiden. Yksi tällaisista on yksinkertainen, mutta äärettömän hyödyllinen arvolupausteoria, jonka ovat esitelleet mm. Anderson, Narus ja van Rossum (2006) 1 . Kyseessä on B2B-myyntiin sovellettava tapa muodostaa ylivertainen arvolupaus asiakkaalle. Jos oikein pohditaan, eikös työnhaku ole itse asiassa B2B-myyntiä puhtaimmillaan? Yleensä ostajalla (rekrytoija) on tarve ja budjetti tarpeen täyttämiseen ja hän valitsee toimittajan tarjoaman resurssin (työnhakijan oletettava työsuoritus) siten, että resurssista saadaan mahdollisimman paljon arvoa irti. Silloin rekrytoijan käyttämät arviointitekijät jaetaan kah...